Vielä lyhyt postaus tänne vanhalle vaaliblogisivustolleni.
Totta kai minua harmitti, kun Pekka Haavistoa ei valittu Suomen presidentiksi ja kansa jätti näin hienon tilaisuuden käyttämättä, jolla olisi voitu merkittävästi edistää ihmisoikeuksien toteutumista maailmassa. Päädyttiin ns. varmaan vaihtoehtoon, jotta ei tarvitsisi miettiä "mitähän ne muut maailmalla meistä ajattelee".
Ihmisoikeudet ovat aina olleet tärkeitä minulle, mutta erityisesti ne nousivat pinnalle presidentin vaalien aikaan, joten harmitus oli melkoinen. Sitten sen tajusin. Eihän kaikki, mitä ihmisoikeuksien eteen voin tehdä, voi olla se, että äänestän Pekka Haavistoa. Yksi ääni kahdesti ja muutama blogikirjoitus on aika pieni panos.
Olin jo vuosia miettinyt vapaaehtoistyötä jossain muodossa, ja tuona presidentin vaalien jälkeisenä päivänä tein päätökseni. Päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni maailman ympäri matkasta ja samalla tehdä vapaaehtoistyötä vaikka useammassakin eri kohteissa. Asiaan oli muitakin vaikuttimia, mutta yksi tärkeimmistä sykäyksen antajista oli juuri presidentin vaalien aikainen keskustelu.
Parin viikon kuluttua olen Nepalissa auttamassa eräässä juuri aloitetussa slummikouluprojektissa. Sain yhteyden kyseiseen projektiin SPR:llä työskentelevän tuttavani kautta, sillä halusin tehdä jotain, mistä on oikeasti hyötyä eikä kyseessä ole yksi näistä loma/vapaaehtoistyöpaketeista, joita tehneet eivät välttämättä koe olleensa edes kovin suureksi hyödyksi. Myöhemmin tänä vuonna autan Sri Lankassa eräässä ihmisoikeusjärjestössä, joka työskentelee mm. naisten ja lasten oikeuksien parantamiseksi. Tämän lisäksi toimin myös projektipäällikkönä keväällä perustetussa suomalaisessa webvolunteering.org -palvelussa, joka mahdollistaa vapaaehtoistyön ihan jokaiselle vaikka kotisohvalta.
Lisää ajatuksiani maailmalta voi seurata matkablogistani "Omaa tietä etsimässä", joka löytyy Rantapallo.fi-verkkosivustolta.
